Lahnajärven taukopaikka Helsingin ja Turun väliä kulkevan entisen valtatie 1:n varressa rakennettiin 1952 olympiaturistien taukopaikaksi. Lahnajärven taukopaikalta löytyy kaikkea motellista vesipuistoon. Moottoritie hiljensi vanhan tien taukopaikkoineen ja veden klooraaminen lopetettiin Lahnajärvellä 2008. Galleriasta Pysähtynyt Suomi löydät lisää kuvia, miltä paikalla näytti huhtikuussa 2012.
PS. Lahnajärven taukopaikkaa esiteltiin Ylen ohjelmassa Suojele minua!, mutta jakso ei ole enää katsottavissa Yle Areenasta.
Seuraava teksti tuli kirjoitettua oikeastaan jo lokakuussa 2011 Frankfurtin lentokentällä odotellessani jatkolentoa Barcelonaan lomailemaan muutamaksi päiväksi. Täydensin tarinaa nyt huhti-toukokuussa ja tässä ajatuksiani teidänkin luettavaksi.
Yhteiskunta on kiinnostanut minua aina. Usein paljonkin. Kansalaistaidosta pukkasi ala-asteella kiitettävää, vaikka keskittymiskyky ei tahtonut aina muuten riittää koulunkäyntiin. Yhteiskunta ja siihen vaikuttaminen on kiinnostanut niinkin paljon, että ryhdyin ehdokkaaksi vuoden 2008 kunnallisvaaleissa. 136 ääntä oli oikein ilahduttava tulos ja pienemmilläkin äänimäärillä mentiin läpi muista ryhmistä. Saamani kannatuksen myötä sain paikan valtuustoryhmässä toisena varavaltuutettuna, yhdyskuntalautakunnassa ja toistaiseksi 9 kertaa kaupunginvaltuuston kokouksessa valtuutettunakin. Lautakuntani vajaaseen neljäänkymmeneen kokoukseen olen osallistunut yhtä lukuun ottamatta kaikkiin.
Olen loogikko. Vaadin järjellisiä argumentteja asioille. Logiikan on oltava pitävää ja läpinäkyvää tai toiminta näyttäytyy minulle turhauttavana. Liiketoiminnassa ainakin pyritään seuraamaan logiikoita tavoitteisiin pääsemiseksi, vaikka tahdolla ne hommat viime kädessä ratkaistaankin. Politiikan luonne hakea kompromisseja monien edustettuina olevien viiteryhmien intohimoista on hitosti monimutkaisempaa. Päätöksentekoon saattavat vaikuttaa muutkin tekijät kuin älylliset perustelut ja johdonmukainen ajattelu. Aina joku on jonkun puolesta jotain vastaan ja näitä vasta-asetelmia sitten sovitellaan yhteen. Sitä edustuksellinen demokratia on tullessaan lihaksi, vaikka se tekisikin päätöksenteosta kuinka arvaamatonta. Toisen hyvä voi olla toiselle suoranainen kauhistus.
Ammattini edellyttää ennakkoluulotonta ajattelua ja yritän luoda sille kasvualustaa pyrkimällä eroon viiteryhmieni myötä minuun liittyvistä ennakko-odotuksista ja olettamuksista. Toisekseen viihtymiseni omana itsenäni edellyttää tismalleen samaa. En voi enkä halua ajatella kuin kokoomuslainen sen enempää kuin yhtään mikään muukaan. Nykynäkemyksineni luokittelisin itseni lähinnä klassiseksi liberaaliksi, jos johonkin lokeroon on aivan välttämätöntä koittaa sulloutua.
Vapaa tahto on tavoittamaton ideaali, mutta mahdollisimman lähelle sitä olen päättänyt pyrkiä. Vapaan tahdon toteuttaminen taas saattaa näyttäytyä rajoittunein silmin katsottuna kovinkin outona, eikä outous ole välttämättä vahvuus demokraattisessa valintajärjestelmässä ainakaan oikeistopuolueen edustajalle. Ole siinä sitten friikki tai okkultisti, kun samalla pitäisi pitää puolentoista sataa ihmistä ymmärtäväisinä. Toisin sanoen olen tahtomaani sovinnaisempi ollessani mukana kunnallispolitiikassa. Luottamustehtävät tunkevat väkisinkin sordiinoksi ja saavat ajattelemaan sitä mitä muut mahtavat ajatella kulloinkin tekemisistäni tai kirjoituksistani. Itselleni yksilönvapaus on keskeisin ihanne, enkä pidä ajatuksesta, että antaisin hyväksynnän hakemisen vaikuttaa valintoihini tai elämäntapaani minimiä enempää. Perusolemukseltaanhan edustuksellinen demokratia on viime kädessä suosionkalastelua joko riittävän isosta tai mahdollisimman monesta lammesta. Pidemmän päälle sellaisen elämäntapakalastuksen on todettu olevan pahasta sielulle. Sielun riutuessa kärsii terveys yleisemminkin, kuten neurologian dosentti vast’ikään summasi Savon Sanomissa.
Ihmiset tiedostavat aktiivisesti äänestäjäkunnan suosiosta oikeutuksensa saavan luottamushenkilön roolin. Näin luottamushenkilön pyyteettömätkin – mikäli sellaisia on olemassakaan – hyvät teot tai ystävälliset sanat nähdään helposti vaalityönä, vaikka ajatukset olisivat olleet valovuosien päässä raatihuoneelta tai 29.10. Hämeen Sanomista. Politiikan tekemisen arvostus ei nauti muutenkaan suurta arvostusta. Aina on joku järkeillyt kokouspalkkiot kohtuuttoman suuriksi ja leivän päällä olleen liian monta siivua leikkelettä valtuustokahveilla. Olen vakuuttunut, ettei Hämeenlinnassa tehdä politiikkaa ainakaan suorin taloudellisin motiivein.
Poliittinen päätöksentekomenetelmä istuu huolettomuuden harteilla. Paikallispolitiikkaa ei aina tehdä toiminnan harrasteluonteisuuden johdosta kovinkaan syvällisesti ajatellen. Oivaltavat ja rakentavat dialogit ovat harvinaista herkkua poliittisessa keskustelussa, vaikka mainioita yksittäisiä puheenvuoroja onkin mahdollista kuulla ja pitää kokouksissa. Eri mieltä ollaankin useimmiten periaatteellisista tai edunvalvonnallisista syistä eikä siksi, että oikeasti puntaroitaisiin käsiteltäviä asioita eri tulokulmista. Tämä voi kertoa joko hyvästä valmistelutyöstä tai sitten köyhästä debattikulttuurista. Keskustelu valtuustosalissa ajautuu helposti jollekin älyttömälle sivuraiteelle ja pian taitetaan peistä siitä, ruuvataanko vai naulataanko aita kasaan, kun piti päättää, rakennetaanko aita vai ei.
Politiikka sitoo luottamushenkilön kiinni moneen asiaan kuten puolueeseen, asuinpaikkaan ja muiden määrittelemiin aikatauluihin. Koko ihmiselämässähän on kysymys rajallisesta aikamäärästä ja siitä, miten sen käyttää. Nyrkkisääntönähän voisi sanoa, että elämälle varattu rajallinen aika kannattaa käyttää itseä miellyttävällä tavalla ja mahdollisimman suurelta osin iloisissa tunnelmissa. Aika on hyvin demokraattinen määre. Aikaa on kantahämäläisellä pienyrittäjällä ja Wahlroosin Björnillä teoriassa saman verran. Sitten jääkin enää kysymys ajankäytön valinnoista. Minkä verran siitä haluaa pyhittää itselleen ja minkä verran läheisilleen? Minkä verran ammatilliselle intohimolle ja minkä verran opiskelulle? Minkä verran reenille ja minkä verran rokille? Pääosin omistamassani yrityksessä toimii lisäkseni muitakin osakkaita ja työntekijöitä, joilla on perusteltuja odotuksia ajankäyttöni ja voimavarojeni kohdentamisen suhteen. Sanomattakin on selvää, että edellisten lisäksi yrityksemme asiakkailla on erityisen perusteltuja odotuksia suhteeni. Itse työskentelen ja asunkin nykyisellään osan ajastani Helsingissä ja tähän yhtälöön istuvat huonosti ulkoa annetut aikataulut kotikaupungissani.
Poliittisesti sitoutuneen on vaikea olla puolueeton. Kun toiseen suuntaan kumartaa niin toiseen pyllistää ja sitä rataa. Yrityksemme asiakkaina on päätöksentekijöitä eri puolueiden jäsenkirjojen omistajista. Veikkaisin esimerkiksi eräiden demari- ja keskustavaikuttajien joutuneen ylittämään jonkin kynnyksen luottaessaan palveluihimme jopa vaalimainontaan liittyvissä ponnisteluissa. Kiitoksia muuten ennakkoluulottomuudesta ja luottamuksesta asianomaisille.
Mutta ei tämä tässä ollut, vaikka olenkin päättänyt olla asettumatta ehdolle tulevissa kunnallismittelöissä. Saatan hyvin olla ehdolla taas toisella kertaa ja tulen löytämään muita vaikuttamiskanavia. Uskoisin myös omaavani osaamista, jonka myötä voin sillä välin olla avuksi eri yhteyksissä jos kutsu käy. Tällä hetkellä työn alla on kuitenkin paikallispolitiikkaa suurempia ja pysyvämpiä projekteja. Olen esimerkiksi päättänyt olla onnellinen.
Vielä kerran tuhannet kiitokset kaikille jotka luottivat minuun neljä vuotta sitten. Ja kiitoksia kaikille, jotka ovat osoittaneet luottamusta ryhtymällä kanssani jutulle Hämeenlinnan päätöksentekoon liittyvistä asioista tänä aikana.
Heittäydyinpäs filosofiseksi näin koko varavaltuutetun arvovallallani. Kiitoksia vielä kerran.
Cheers,
Rami
Occupy Wall Street-liike kokosi voimiaan vappupäivän amerikkalaisversiona toukokuun ensimmäisenä.
Yhteinen agenda näyttäisi olevan pirstaloitumaan päin, mutta kivaahan tuo näyttää olevan ihan rauhan ja rakkauden teemallakin. Ainakin Manhattanilla oli häppening mennyt paria pidätystä lukuun ottamatta rauhallisissa merkeissä. Tässä pari ottamaani kuvaa pelipaikoilta.
Isoilla jakkaroilla tonottavat luottamushenkilöt ja virkaihmiset joutuvat jatkuvasti käsittelemään turkasen monimutkaisia asioita julkisuudessa. Saattaa käydä niinkin, ettei puhujan ymmärrys tai tietopohja riitä ensinkään käsiteltävään asiaan, mutta uskottavuus pitäisi säilyttää esiintymällä piinkovana asiantuntijana naama näkkärillä. Toisinaan ihmiset joutuvat myös tehtävänsä johdosta juttelemaan asioita, jotka saattavat olla jyrkässäkin ristiriidassa omien ajatusten kanssa. Näissä tilanteissa puhujalle syntyy helposti hermostunut olo.
Poliittinen vihollisleiri ja toimittajat esittävät ilkeitä kysymyksiä ja avustajat, nuo penteleet, ovat kirjoittaneet täysin käsittämätöntä tekstiä evääksi tiedotustilaisuuteen. Vähemmästäkin kämmenpohjat hikoavat ja olemus nykii. Tai lystikkäimmillään puhe heittää röhönaurun puolelle. Wikipedia valistaa: Nauraminen on ihmiselle tyypillistä, kun hän kuulee, näkee tai tuntee jotain hänestä hauskaa tai huvittavaa.
Sveitsin valtiovarainministeri Hans-Rudolf Merz väläytti syksyllä 2010 poliittisten puheenvuorojen mureinta antia selvittäessään lihantuontia alppimaahan. Symppaan Herr Merzia voimakkaasti ja kyllä tästä suomalaisenakin enemmän tolkkua saa kuin kotoisesta vakuusrahastoretoriikastamme. Benchmark-koneet käyntiin:
Osallistuin kuluneena talvena erääseen illallistilaisuuteen. Samassa pöydässä aterioinut veli (huom. ei sukua, veli muuten vaan) alkoi olla vähitellen juttutuulella ja hän avasi uuden keskustelunaiheen kysymällä napakasti muilta, että ‘tiedättekste mikä on narsisti?’ Useimmilla oli käsitys ja näin miekkonen pääsi sujuvasti varsinaiseen aiheeseensa alkaessaan kertoa nykyisen naisystävänsä ex-miehen edesottamuksista. Huoltajuuskuvioissa oli epäselvyyksiä ja kaikki muutkin tuntomerkit täsmäsivät täysin selvään tapaukseen. Katseleekin sillai oudosti. Tämän kaiken ja epäilemättä monien muidenkin johtopäätösten pohjalta oli sitten onnistuttu diagnosoimaan tämä ikävällä tavalla elämää varjostava ex-mies aivan selväksi narsistiksi edullisesti ja kätevästi kotikonstein.
Ei nyt hei jumantsukka ihan oikeasti. Artikkeleita otsikoidaan tyyliin Näin tunnistat narsistin, eikä ilmekään näytä värähtävän sen koommin toimittajalla kuin useimmilla lukijoistakaan. Meistä ei kukaan tiedä, onko vaikkapa edellisessä kappaleessa kuvailtu ex-siippa tai Timo Räty väärinymmärretty, tavallinen mulkvisti vai oikeasti persoonallisuushäiriöinen. Jommassa kummassa näistä esimerkkitapauksista saattaa tietysti olla kyseessä jompi kumpi jälkimmäisistä, mutta eikös nyt ole hivenen hölmöä tehdä kotisohvalta käsin emotionaalisin perustein arvioita ihmisten kliinisestikin vaikeasti diagnosoitavista häiriöistä?
AKT:n jo hyllytetyn puheenjohtajan suhteen tämän tekstin osalta päättyköön pähkäilyni tähän, koska en tapauksesta mitään tiedä. Perjantaiaamuna 23.3. Ylen aamutelevisiossa oli pari työelämän asiantuntijoiksi omien traumaattisten kokemustensa kautta pätevöitynyttä ihmistä. Toisen asiantuntijuus oli alkanut hänen kirjoitettua kirjan Narsisti esimiehenä sen jälkeen, kun oma työura oli päättynyt tietyssä työpaikassa mielivaltaisesti käyttäytyvän esimiehen alaisuudesta.
Vapaalla kädellä heitellyt diagnoosit ovat joka tapauksessa ajattelemattomia ja väärin. Ensinnäkin ne loukkaavat henkilön oikeutta tulla kohdelluksi tasavertaisena yksilönä tai ylipäänsä korjata käytöstään siinä teoreettisesti mahdollisessa tilanteessa, ettei henkilö kuuluisikaan siihen pieneen joukkoon, jolla oikeasti on hässäkkää minäkuvassaan narsistisen persoonallisuushäiriön verran. Väittämällä henkilöä narsistiksi, hänet voidaan yksiselitteisesti mitätöidä keskusteluista vastaisuudessa.
Kepein perustein heitetyt väitteet ja jännittävä narsistijahti karnevalisoivat oikeata ongelmaa ja tekevät karhunpalveluksen heille, jotka ovat ihmeissään ihan oikeiden latvakakkosten kanssa kodeissa ja työpaikoilla. Tavan kansalainen ei lähtökohtaisesti erota kusipäätä tai itserakasta ihmistä oikeasti persoonallisuushäiriöisestä henkilöstä, vaikka iltapäiväläystäkkeessä olisi ollut kuinka nokkelat ohjeet tunnistamiseen. Toisekseen työyhteisöissä ja parisuhteissa henkilöt ovat suhteissa toisiinsa ja kaikilla on odotuksia toisiinsa nähden. Ja mikäli odotukset eivät täytykään, niin kynnys arvioida odotukset pettänyt osapuoli narsistiksi madaltuu huomattavasti. Jos jokainen parisuhteesta lähtenyt osapuoli olisi narsisti silloin kun jätetty nykypäivänä niin väittää, niin tilanteemme näyttäisi jo todella pahalta. Voitaisiin arvella pian enempien puolten kansastamme olevan täysin tunteettomia hyväksikäyttäjiä, jotka eivät ole edes erottaneet hyvää huonosta. Taloussanomien kyselyssä narsisteja näyttäisi pääsiäisen jälkeen olleen työkavereina 66%:lla kyselyyn vastanneista. Hiphei ja heissulivei.
(Julkaistu Hämeenlinnan Yrittäjäuutisissa 4.4.2012)
Kuvalähde: www.thebeachsideresident.com
Kansantarustomme tuntee tarinan, jossa virran alajuoksulle majansa tehnyt suomalainen huomaa lastuja virrassa ja tästä loogisena johtopäätelmänä lähtee yksin tein kajauttamaan tunkeilijan hengiltä kirveellä. Näin suomalainen sai taas rauhan ympäristöönsä, eikä tarvinnut edes jaaritella turhia siitä, millä asialla toinen mahtoi olla. Tarinaa on sittemmin jatkaen jalostettu muotoon, jossa amerikkalainen olisi arvellut lastujen olevan peräisin potentiaaliselta asiakkaalta ja italialainen puolestaan olisi lähtenyt lipakasti katsomaan, olisiko yläjuoksulla kenties suomalaisimpiä iskettäväksi. Tommy Tabermann tapasi siteerata tätä samaista tarinaa kuvaillessaan kansallista ihmisenpelkoamme.
Luottaminen väärässä välissä voi tulla kalliiksi, mutta varmuudella erittäin kalliiksi tulee nurkkakuntainen epäluulo. Ja jos katsotaan totuutta silmästä silmään, olemmehan me suomalaiset perusolemukseltamme edelleen kovin reviiritietoisia. Piispa Henrikin hiljaiseksi astaloinut Lallikin näyttäytyy mielikuvissamme ihan kelpo suomalaisena. Maailmassa on loputtomasti puliveivareita ja vihollinen voi tulla vastaan hyvinkin yllättävässä kaavussa, mutta jatkuva luottamattomuus kaikkia ja kaikkea kohtaan tekisi meistä toimintakyvyttömiä. Energia ei vain saa valua alituiseen varmistelemiseen tai kuviteltujen uhkien eliminointiin.
Toisaalta sinisilmäisyydestäkään ei oikein pääse eroon kuin altistamalla itsensä jatkuvasti uusille, joskus karvaillekin, kokemuksille. Kokemus tuo varmuutta ja määrä luo ennen pitkää laatua. Jos virheet ovat jääneet kokonaan tekemättä, niin oletettavasti kehitystäkään ei juuri ole tapahtunut.
Liike-elämä tulvii tilaisuuksia ja erinäisiä ideoita, joista iso osa on rehellisesti sanottuna liiketaloudellisessa mielessä aika hanurista. Onnistuminen mitataankin yleensä vasta varsinaisessa implementoinnissa, joten ideasta puhuminen arvostelukykyisten tuttavien kanssa ei yleensä koidu ainakaan vahingoksi. Helsingissä maaliskuussa järjestetyssä nuorten yrittäjien valtakunnallisessa Hot Spot-tapahtumassa puhunut Tina Aspiala esitteli näkemyksiään liikeidean matkasta ensioivalluksesta paikkansa markkinoilla löytäneeksi tuotteeksi. Hän kehotti keskustelemaan aktiivisesti syntyneistä ideoista ystävien kanssa jo puolueettoman näkemyksen saamiseksi. Kyseiset keskustelut jäävät suomalaisilta usein käymättä, koska pelkäämme neuroottisesti muiden varastavan ideamme samaan tapaan kuin Piispa Henrik oli legendan mukaan käynyt omine lupineen Lallin perheen jääkaapilla. Menestyksekkään eat.fi-palvelun perustanut Aspiala vertasi huolta kysymällä ”jos pelkäät ideoidesi puolesta, niin varastavatko ystäväsi kenties tavaroitasikin?” Mikäli kyllä, niin yritä kuoma kallis hankkia ensi tilassa reilumpia kavereita.
Niin. Viime kädessä isot tapaukset syntyvät usein perusasioiden kuten ravinnon ympärillä tai vaikutuksesta. Toisekseen siellä yläjuoksulla on usein vihollisen sijaan hyödyllisiä tai inspiroivia tuttavuuksia, kuten amerikkalainen ja italialainen kehittyneempien kaupankäyntikulttuurien kasvatteina ennakkoluulottomasti olettivat.
Ai että nykymaailma on yliseksualisoitunut? Nope. Tai siis on, mutta ei idea seksillä myymisestä ihan tällä vuosituhannella ole syntynyt. Cola-juomien kiistaton kuningas Afri-Cola näytti ennakkoluulottomasti mallia ja veti tv-ruudut tuhmaan huuruun kotimaassaan Saksassa vuonna 1968.
Kovia lupauksia: Naiset tulevat naisellisiksi ja vapaiksi. Miehet vapautuvat myös. Nunnat suorastaan sekoavat. Sexy-mini-super-flower-pop-up-cola. Marry or not marry, that’s no longer the question. Sexy:
(Julkaistu Hämeenlinnan Yrittäjäuutisissa 7.3.2012)
Hei jälleen. Siitä onkin jo vuosi aikaa, kun kirjoitin sinulle viimeksi. Toivottavasti sinulla on mennyt mukavasti tällä välin.
Kuvalähde: www.reilia.fi
”Lähtömme viivästyy, sillä junassamme ei ole veturia. Yritämme saada veturin pikimmiten.” Sanat kaikuivat hiihtolomilta palailevien matkustajien korviin Kouvolassa helmikuun 26. päivänä ja veturi oli kateissa puolisen tuntia. Raiteilta kantautuu toistuvasti tarinoita, joissa lähtö on estynyt milloin junankuljettajan puuttuessa, milloin konduktöörien kadottua. Ymmärrän myös hyvin, että vaikkapa veturi saattaa olla hetkellisesti väärässä paikassa siksi, että kalustolle pyritään saamaan mahdollisimman korkea käyttöaste ja kerrankos sellainen huomaamaton esine hukkuukin. Leikki sikseen – joka tapauksessa vastaavat viivästykset vaikuttavat monen vakiomatkustajan näkemyksen mukaan yleistyneen.
Toteutit syksyllä lippu-uudistuksen, joka johti ensi alkuun melkoiseen kaaokseen, mutta nyt puolen vuoden testailun jälkeen uusi lipunmyyntijärjestelmä alkaa palvella tarkoitustaan. Se varsinainen asiakkaidesi toivoma uudistus, eli lippuhintojen laskeminen antaa tosin odottaa vielä itseään. Uuden järjestelmän toimittajaksi kilpailutuksen jälkeen valittiin valtion osaomistama Tieto. Täytyy olla suomalaisena veronmaksajana iloinen, että meillä on näin kilpailukykyisiä yhtiöitä monella alalla. Klitschkon veljekset hallitsevat nyrkkeilymaailmaa, mutta teidän kirkasotsaisessa veljessarjassanne on lisäksesi monia muitakin uutisista tuttuja jättiläisiä, kuten Finnair ja Fortum. Ihan kuten Klitschkoillakin, äiti on käskenyt teidänkin pitää yhtä.
Toivottavasti seuraava ei tule suurena järkytyksenä, mutta asia on kannaltasi vakava. Henkilöstösi nimittäin vuotaa koko ajan asiakirjojanne VRLeaks-sivustolle, eikä materiaalin sisältö ole ihan kevyttä. Materiaalin todenperäisyyttä on mahdoton maallikkona varmistaa, mutta mikäli sivustolle toimitetut asiakirjat ovat eksakteja, niin olet sinä vaan aikamoinen veijari. Faktaa on joka tapauksessa se, että esimiesasemissa olevat henkilöt toimittavat jatkuvasti dokumentteja paljastussivustolle. Ajatteletko koskaan itse, mistä motiivi moiseen kumpuaa? Kysymys saattaa tietenkin olla yksilöiden jännitys- tai huomiohakuisuudesta. Mutta saattaisiko olla niinkin, että toimintakulttuurissanne on jotain perustavalla tavalla pielessä ja oikeudentuntoisimmat kokevat velvollisuudekseen toimia? Toivon kaikilta lähdekritiikkiä ja medialukutaitoa tutustuessanne osoitteeseen vrleaks.wordpress.com.
Kiitoksia muuten viime kirjeen jälkeen tapahtuneesta kehityksestä. Juniin on tullut palautelomakkeita, eikä vähitellen taittuva talvikaan ole sekoittanut liikennettä niin tukalasti kuin edellinen. Sait positiivista palautettakin, kun intialaislehti India Times arvotti sinut maailman parhaaksi rautatieyhtiöksi. Uutinen levitti kotimaassammekin kosolti yleistä hilpeyttä.
Junaliikenne alkoi Suomessa 1862 Helsingin ja Hämeenlinnan välillä, joten vietät parhaillaan 150-vuotisjuhliasi. Haluan onnitella sinua erityisesti 133:sta ensimmäisestä vuodesta. Suomalaisella rautatieliikenteellä on hieno historia, jonka toivoisi jatkuvankin uljaana. Henkilöliikenteessä se tarkoittaisi sitä, että maassamme olisi käytössä luotettava, palveleva ja hinnaltaan kohtuullinen julkinen liikenne, jolla liikkua raiteita pitkin toimeen ja lomille. Voisiko tämän ottaa teemaksi vaikkapa sitten kun täytät 200 vuotta?
Haluan toivottaa jälleen sinulle, työntekijöillesi ja kivimiehille hyvää alkavaa kevättä. Voi hyvin.
- Rami
PS. Jos haluat lukea vielä aiemman kirjeeni, niin löydät sen tästä.